Suomi täyttää kuluvana vuonna 100 vuotta. Miltähän synttärisankarimme mahtaa näyttää 7-8 vuotiaan lapsen silmin? Miltä 100-vuotias Suomi oikein kuulostaa? Entäpä tuoksuu? Tuntuu? Päätimme YHDESSÄ hieman tutkia asiaa ja siihen löytyi mukavasti aikaa koulun iltapäivätoiminta Hissun kissussa.
Pääsiäisen jälkeen alkaneen pienen tutkimusprojektimme aikana lapset ehtivät pureskella aihetta monelta kantilta. Listauksia suomalaisista äänistä, tuoksuista ja tuntemuksista tehtiin niin tussitaululle, kuin hiekkalaatikon nurkkaan. Ohjaajien taskut olivat pullollaan tärkeitä muistilappuja muistoista ja kokemuksista, joita lapsilla putkahti mieleen milloin missäkin, salin renkaissa roikkuessa, koulumme ekometsää tonkiessa. Jopa kotonaan saunassakin oli joku saanut hyvän idean siitä, miltä Suomi -ainakin- kuulostaa.
Erilaiset aistimukset päätettiin purkittaa tutkimuksen helpottamiseksi. Lapset taitelivat kierrätysmateriaalista sinisiä purkkeja, joihin tuoksut talletettiin. Ainakin savusaunaa, kahvia, kanelia, salmiakkia ja havuntuoksua. Tunnusteltavat tutkimuskohteet saivat kotoisat oltavat sinisissä ja valkoisissa iipanväen käsin ompelelmissa huopapussukoissa. Pussiin sujahti ainakin jääkiekko, pesäpallo, fazerin kääre ja salmiakkirasia.Tietysti vähän vielä koivun tuohta ja käpyjä. Googlen tarkennetusta kuvahausta lapset tulostivat kuvia, jotka kuvaavat suomalaisuutta parhaimmillaan ja kuvat saivat modernit kehykset lasten käsittelyssä. Sauli näytti lasten mielestä hauskalta aurinkolaseissa! Porukassa löytyi myös vankkaa tuntemusta kansalliskukastamme,- eläimestämme ja -linnustamme.
Suomalaisten äänten tallentaminen tuotti hieman päänvaivaa, mutta oli sitäkin hauskempaa. Kuinka helppoa olisikaan ollut vain ladata youtubesta hiukan Mertarantaa ja Maamme-laulua! Päätimme kuitenkin olla rikkomatta tekijänoikeuksia ja saimme Anssi-opelta lainaksi kuulokkeet, joissa on pieni mikrofoni. Kiitos Anssi!
Ja siitä se sitten lähti. Miten mahtavia ääninäyttelijöitä porukasta löytyikään! Lapsilla oli myös todella kekseliäitä ratkaisuja. Esimerkiksi pihan pientä lätäkköä käytettiin luomaan äänimaailma, jonka ainakin jokainen rannalla käynyt suomalainen tunnistaa: Lokit kirkuvat, leikkivien lasten ääni kuuluu taustalta ja joku soutaa verkkaisesti veneellä ohi... todellisuudessa tarvittiin koulupiha, tervajokinen tuhatpäinen naakkaparvi kera parin eksyneenoloisen lokin, kuusi kepeillä samaan tahtiin lätäkköä hämmentänyttä ekaluokkalaista ja yksi ohjaaja puhelimen kanssa vaarallisen lähellä äänilähdettä.
Äänet oli näppärä tallentaa suoraa Poverpointtiin. Välillä äänittäjän paikalle oli osallistujia ihan jonoksi asti. Onneksi löytyi myös ideoita, joita pystyi toteuttamaan YHDESSÄ, koko porukka. Kuten vanha perinteinen kansanlaulu "Piupali paupali". Keksittiimpä siinä kipaista koko konkkaronkka koneet ja laitteet kainalossa Hanna-open luokkaan, ja saimme lasten laululle tueksi sanat ja kantelesäestyksen. Kiitos Hanna!
Tutkimuksemme saatiin purkkiin juuri sopivasti perjantaiksi 28.4. kun koululla vietettiin kodin ja koulun juhlaa, talon ollessa täynnä väkeä.
APIP-luokassa oli iltapäivätoiminnan lasten pystyttämä, toiminnallinen SUOMI100-näyttely, jossa oli mahdollisuus aistia, miltä iltäpäivätoiminnan lasten mielestä tuntuu, tuoksuu, kuulostaa ja näyttää sata vuotta täyttävä Suomi. Näytteitä oli mahdollisuus tutkia omia aisteja ja muistoja hyödyntäen -tehden samalla omaa tutkimusta ja osallistuen tutkimuskaavakkeella lopulta arvontaan.
Arpajaisvoittona oli makunystyröitäkin hivelevä Suomimässysetti; Fazerin sinistä, salmiakkia Xylitol-purkkaa, SUOMI100-pinssi sekä paikallisen pläkkyrimestarin, Pentti Tuomisen taidonnäyte; pläkkipilli. Hauska oli huomata, kuinka näyttely kiinnosti niin perheitä, kuin kyläläisiä. Myös isommat koululaiset innostuivat YHDESSÄ osallistumaan, mikä näytti kovasti iltapäiväkerholaisia ilahduttavan.
Erityisesti mieltä jäi lämmittämään muistikuva pienestä iltapäiväkerholaisesta tutkimassa Suominäytteitä YHDESSÄ kaupunginjohtajamme Tomas Häyryn kanssa.
Seuraavana maanantai-iltapäivänä olikin sitten aika suorittaa virallistakin virallisempi arvonta, johon toimituksen suorittajatkin oli lähestulkoon arvottava. Tärkeä toimitus saatiin vihdoin yhteistyöllä suoritetuksi ja onnekkaaksi voittajaksi selvisi syksyllä esikoulunsa aloittava Sulo. Onnittelut voittajalle!
Arvonta-tutkimuslipukkeesta kävi hetimmiten ilmi, että voittaja oli tehnyt tutkimustyötä perusteellisesti, vastaten jokaiseen kysymykseen huolellisesti. Iltapäivätoiminnan lapset soittivat oitis Whatsapp-videopuhelun voittajalle ja YHDESSÄ tuumin sovimme, että Sulo vierailee Hissun kissussa kuluvan viikon aikana noutamassa palkintonsa. Tervetuloa Sulo!
-Helena-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti