3. ja 4. luokka jääkauden jäljillä museossa ja maailmanperintökohteessa

Torstaina 30.8. Tervajoen koululta starttasi linja-auto täynnä innokkaita retkeilijöitä. Ensimmäinen kohde oli Pohjanmaan museon Terranova-näyttely. Retkeä oli pohjustettu jo ympäristöpin tunneilla opiskelemalla jääkauden jälkiä ja maankohoamista. Neloset olivat viime vuoden muistoineen jo kuin vanhat kävijät. Monelle kolmoselle museovierailu oli heidän elämänsä ensimmäisiä ja jännitys oli aistittavissa. Opastetulla kierroksella kertasimme vanhaa ja opimme uutta. Parasta taisi olla kuitenkin norpan silittäminen ja "kalafilmi".

Museon jälkeen tarvittiin jo tankkausta ja eväät nautittiin ulkoilmassa. Taisipa joku jo museokierroksen jälkeen olla niin pyörällä päästään, että kysyi "Joko ope nyt mennään takas koululle?".

Matka kuitenkin jatkui kauniiden maisemien halki kohti Svedjehamnia. Raippaluodon siltaa ja merimaisemaa ihasteltiin porukalla ja jännitys tiivistyi entisestään. Perillä järjestäydittiin jonoon ja varmistettiin, että vesipullot ovat mukana. Sää oli mitä mainioin ja opettajien Wilma-viestissä vaatimat lämpimät varavaatteet saatiin jättää linja-autoon. Reippain mielin lähdettiin Bodvattnetin kierto -reitille. Täältä saat ohjeet reitille, jos innostuit. (Linkki aukeaa uuteen ikkunaan.)

Matkan varrella koulussa opiskellut käsitteet silokallio, harju, pirunpelto, kluuvi ja flada saivat konkreettisen muodon. Kuultiin monta "Ai TÄÄ on nyt SE!" -tyyppistä huudahdusta.

Näkyipä matkan varrella uusia kavereitakin. Niitä pysähdyttiin tietysti kuvaamaan ja ihastelemaan.

Matkan jatkuessa kurkittiin jo kovasti aina aukeammilla paikoilla, joko näkötorni näkyy. Pitkospuita kuljettiin jonossa ja suunniteltiin jo torniin kiipeämistä.

Tornin tullessa näköpiiriin löytyi kummasti lisää energiaa loppumatkan kulkemiseen. Tornista oli mahtavat maisemat ja ihmetystä aiheuttivat niin De Geer-moreenit kuin mahdollinen Ruotsiin asti näkeminenkin. Yhteiskuvan ja vieraskirjaan nimien kirjoittamisen jälkeen houkutteli jo ajatus luvatusta makkaran paistamisesta.

Ihan heti ei makkaraa kuitenkaan vielä ollut tiedossa, sillä kohtasimme maailmanperintöopas Vesa Heinosen oman ryhmänsä kanssa. Tietysti kuuntelimme, mitä hänellä oli kerrottavana.

Onnistuneen kierroksen jälkeen makkarat ja evästauko oli enemmän kuin ansaittu. Kiitos nuotion sytyttämisestä ja makkaran paistosta mukana olleelle oppilaan äidille!

Vielä oli hetki aikaa ihailla maisemia ja käydä pienillä ostoksilla kahvila Salterietissa. Päivän päätteeksi linja-autoon astui paljon kokeneita lapsia ja muutama hyvin sujuneesta päivästä ja ihanasta säästä kiitollinen opettaja.

Kiitos kuljetuksesta Oravais Trafikille ja kuljetuskustannusten hoitamisesta Vaasan Liikkuvalle koululle!