Aurinkoa ja laskettelua Parrassa

Aamulla koulun pihaan oli ajanut bussi ja sen ympärillä parveili iloisia naamoja. Lastaus sujui melko sujuvasti. Ainoa, ainakin kirjoittajan mielestä harmittava, välikohtaus oli innokkaan eväiden kantajan ”vahingossa” kaatama Anssin kahvi.

Kun matkustajat oli laskettu, pääsi lento Teuvan Parraan lähtemään muutaman minuutin yli kahdeksan. Muutama matkaan lähtijä oli sairastunut harmittavasti juuri laskettelupäiväksi. Lentokoneen herkän tekniikan vuoksi matkapuhelimen käyttö lennolla oli kielletty.

Parraan laskeuduttiin 9.27 lämpimässä ja sumuisessa säässä. Lunta oli tykitetty rinteisiin runsaasti ja vaikutelma oli varsin talvinen. Parran henkilökunta piti pienen alkuinfon, jonka jälkeen suurin osa haki vuokraamosta valmiiksi säädetyt välineet. Jos oli omat välineet mukana, pääsi suuntamaan suoraan rinteeseen. Vartissa kaikilla oli kypärä päässä, monot jalassa ja sukset napsautettu niihin kiinni.

Kokeneemmat laskettelijat suuntasivat rinteisiin nauttimaan vauhdin hurmasta, ensikertalaisten aloittaessa hiihtokoulun hyvän laskettelunopettajan johdolla. Tänään tarjolla oli myös kielikylpyä, sillä paikalla oli koululaisia myös Närpiöstä. Pääsinkin heti alussa testaamaan taitojaan kysyessään hissiin nousevalta laskettelijalta: ”Behöver du hjälp?” ja vastaukseksi sai tomerasti: ”Nääääää!”

Olin unohtanut puukon ja tulitikut kotiin mutta neuvokkaana hain närpiöläisten nuotiosta tulen tuohenpalalla ja virittelin myös meille tulet punaiseen kotaan. Hieman ennen puolta päivää oli tarjolla makkaroita, sämpylöitä ja mehua. Moni paistoi itse elämänsä ensimmäisen makkaran. ”Ai eikö tätä laitetakkaan tänne liekkiin?” 

Syönnin jälkeen aurinko alkoi paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja keli oli mitä parhain keväinen laskettelusää. Hiihtokoululaiset harjoittelivat vielä yhdessä ankkurihissillä menoa ja isossa rinteessä laskua. Tämän jälkeen kaikki pääsivät viilettämään vapaana rinteisiin. Rinteet olivat erinomaisessa kunnossa ja molempiin rinteisiin oli tehty pieniä hyppyreitä ja reilejä. Muutama hurjapää valloitti jopa streetin suurimman hyppyrin. Hiihtokoulun opettaja antoi mukana olleille hyvää palautetta ja kertoi, että ryhmä käyttäytyi esimerkillisesti ja kuunteli hienosti annettuja ohjeita.

Kyselin useammalta henkilöltä. Onko kivaa ja poikkeuksetta sain hymyileviä vastauksia.

”On tosi kivaa!”

”Hiihtokoulu oli vähän typerää, koska se oli liian helppoa.”

”Luulin ennen, että tämä olisi tosi pelottavaa, mutta ei ollutkaan.”

”Parasta olivat hyppyrit ja se, että päästiin tänne.”

”Menin isosta mäestä, vaikka en ollut ennen mennyt, Ilona auttoi.”

”Hauskaa oli, että ei tarvinnut olla koulussa.”

”Tykkäsin, kun sain mennä kaverien kanssa ja hyppiä hyppyreistä.”

Monelta en saanut vastausta lainkaan heidän viilettäessä kovaa vauhtia ohitseni.  

Kiitoksia mukavasta päivästä kaikille mukana olleille ja erityisesti vanhempainyhdistykselle iso kiitos bussimatkan maksamisesta.

-Anssi